SavonAsukkaat - Person Sheet
SavonAsukkaat - Person Sheet
Namefather Schadevitz 
Birthca 1660
Notes for father Schadevitz
a “Cornet Matthias Schadevitz” was a taxpayer in Juva during 1654 and onwards..p 101 of roll 1259570. Maybe also a Joran Joranssson
an Elis. Schadewitz, born ca. apr 1645, wife of Nils Corporals, died in St. Michel on 25oct1696, age 51 1/2.
Acc to article in Genos, 2001 volume, issue 3, p 152, Elisabeth was the daughter of cornet Johan S, who was also called Johan Matsson Schadewitz; he had brothers Svante and Carl. Elis. was born 1644, she was married to “Mikkeli “Seppälässä” korpraalin Nils Christersson Intropp. This Matts Schadewitz may have used the patronym “Hardwichson” a “Latin-like” name
SEE also GENOS 1968, pages 5-9.
Suvun alkuperää on tutkinut mm. professori Leo Harmaja (kuollut v. 1949), joka hänkin oli syntyään Schadewitz. Hänen jäämistöstään löytynyt käsikirjoitus sekä muistiinpanot kertovat näiden tutkimusten tuloksista.
Schadewitz-nimeä esiintyy myös monilla Saksan paikkakunnilla, prof. Harmaja toteaa. Brandenburgissa on vanhastaan ollut Schadewitz-niminen postiasemakin. Yhteyttä Suomen Schadewitzeihin ei ole saatu selvitetyksi. Professori J. J. Mikkolan mukaan ei nimi voi alkuaan olla puolalainen, kuten on luultu, vaan läntisempää perua, nähtävästi vendiläis-sorbilaista.
Suomessa on Schadewitz-suvun edustajia ollut etenkin Juvalla, mutta myös naapuripitäjissä Mikkelissä ja Joroisissa. Suvun omassa keskuudessa eläneen tarinan mukaan olisi kantaisä ollut upseeri, joka jonkin rikkeen takia siirtyi Puolan armeijasta Ruotsin armeijaan ja asettui sitten Savoon. Huhu väitti häntä aatelismieheksikin. Hänen jälkeläisensä ovat sitten eläneet pääasiassa maanviljelijöinä.
Prof. Harmaja kertoo yrittäneensä jo ensimmäisestä ylioppilaskesästään asti selvittää suvun alkuperää, mutta aluksi menestyksettä. Valtionarkistossa hänen onnistui löytää Schadewitz-nimi vain eräästä oikeudenpöytäkirjasta. Muuatta Schadewitziä oli syytetty siitä, että hän oli vetänyt tukasta renkiään Tarkiaista.
Leo Harmaja oli sitten saanut kuulla pergamentista, jolla Kustaa II Aadolf olisi v. 1613 lahjoittanut Schadewitz-nimiselle upseerille maatilan Juvalta. Muistitiedon mukaan tämä asiakirja oli tuhoutunut Torstilan hovin palossa Joroisissa. Mutta Suomen rykmenttien nimiluetteloissa vuodelta 1653 esiintyi korpraali Matias Skadewitz, jolla oli tila Juvan Kilpolassa.
Näihin tietoihin Leo Harmaja etsi Tukholmassa käydessään vahvistusta Ruotsin sota-arkistosta. Yritys tuntui toivottomalta, hän kertoo, sillä hänellä oli käytettävissään vain yksi päivä. Mutta jo ensimmäisen asiakirjapinkan ensimmäiseltä sivulta löytyi luettelo eversti Eric Pistolhielmin rykmentin upseereista, ja siinä mainittiin kornetti Matias Skadewitz; ilmeisesti sama entinen korpraali. Hänen nimensä - myöhemmin muodossa Schadewitz - esiintyi rykmentin papereissa vuodesta 1647 aina vuoteen 1676, jolloin hän vanhuuden takia erosi palveluksesta. Vuosien mittaan hänen hevostensa samoin kuin miekkojensakin luku oli kasvanut kahdesta kolmeen ja pistooliensa neljästä kuuteen.
V. 1671 Matias Schadewitz anoi alamaisimmin palkkasaataviaan, joista vielä suuri osa oli kruunun hallussa. Ruotsinkielinen kirjelmä oli osoitettu korkeasti jalosukuisille herroille valtamarskille ja Ruotsin valtakunnanneuvoston jäsenille sekä kuninkaalliselle sotakollegiolle. Nöyrimmästi pyysi anoja »armahtamaan vanhaa köyhää kruunun palvelijaa» ja suorittamaan hänen saatavansa.
Erottuaan palveluksesta Matias Schadewitz sai vuosieläkkeenä ensin viljaa kahdeksan tynnyriä sekä vuodesta 1688 alkaen rahaa 18 hopeataalaria. Hän kuoli v. 1692. Leski Carin Knuutintytär Hoffman anoi sitten eläkettä ja Juvan kirkkoherra Abrah. Brunnerus todisti, että hän oli »jalon ja miehekkään» puolisonsa jälkeen jäänyt suureen köyhyyteen. Pariskunnalla oli ainakin yksi poika Johan Schadewitz.
Matias Schadewitzin elämästä kertoo v. 1957 ilmestynyt Juvan historia lisäpiirteen. V. 1645 oli Juvalla ollut Matti Schadewitzin ja Matti Pekurisen välinen rajankäynti. »Katselmusmiehet väittivät, etteivät rajat olleet sinne päinkään, missä Pekurinen väitti niiden olevan.» Pekurinen ei tyytynyt katselmusmiesten päätökseen, mutta »luovutti hyvällä korpraali Schadewitzille hiukan maata».
Samoihin aikoihin kuin Matias Schadewitz eli Juvalla Svante Schadewitz, joka mahdollisesti oli edellisen veli; heidän sukulaisuuttaan ei ole saatu selvitetyksi. Hän oli palvellut furiirina eversti Odert Hastfehrin rykmentissä ja eronnut v. 1660. V. 1676 otti korpraali Svante Schadewitz viljeltäväkseen Kilpolan kylässä sijaitsevan talon, joka oli Putkisten suvun jälkeen jäänyt autioksi. Kilpolassa asuu Schadewitzejä edelleenkin. Niinpä Rantalan talo on pysynyt täydet 300 vuotta suvun hallussa.
Eräs haara Schadewitz-sukua oli 1800-luvun alussa muuttanut Kilpolan kylästä Remojärvelle. Sen kantaisä oli Abraham Matsinpoika Schadewitz, joka oli syntynyt v. 1793 Kilpolassa. Abraham Schadewitzin vaimo oli Anna Myryläin - kuten nimi kirkonkirjoissa esiintyy - eli Myyryläinen. Perhe viljeli Remojärven kylässä Pennan taloa. Lapsia oli useita, mm. Abram, syntynyt v. 1821, Gabriel, syntynyt v. 1825, ja Johan, syntynyt v. 1841. Näistä on Gabriel jättänyt jälkeensä joukon runoja, enimmäkseen kalevalamittaan kirjoitettuja. Näitä runoja on löytynyt hänen pojanpoikansa Leo Harmajan jäämistöstä. Ne kertovat alituisesta kamppailusta köyhyyttä ja karua luontoa vastaan ja sisältävät siten Gabriel Schadewitzin koko elämäntarinan.
GENOS: Yht.maisteri Kirsti Toppari: Espoo
an Elis. Schadewitz, born ca. apr 1645, wife of Nils Corporals, died in St. Michel on 25oct1696, age 51 1/2.
Acc to article in Genos, 2001 volume, issue 3, p 152, Elisabeth was the daughter of cornet Johan S, who was also called Johan Matsson Schadewitz; he had brothers Svante and Carl. Elis. was born 1644, she was married to “Mikkeli “Seppälässä” korpraalin Nils Christersson Intropp. This Matts Schadewitz may have used the patronym “Hardwichson” a “Latin-like” name
SEE also GENOS 1968, pages 5-9.
Suvun alkuperää on tutkinut mm. professori Leo Harmaja (kuollut v. 1949), joka hänkin oli syntyään Schadewitz. Hänen jäämistöstään löytynyt käsikirjoitus sekä muistiinpanot kertovat näiden tutkimusten tuloksista.
Schadewitz-nimeä esiintyy myös monilla Saksan paikkakunnilla, prof. Harmaja toteaa. Brandenburgissa on vanhastaan ollut Schadewitz-niminen postiasemakin. Yhteyttä Suomen Schadewitzeihin ei ole saatu selvitetyksi. Professori J. J. Mikkolan mukaan ei nimi voi alkuaan olla puolalainen, kuten on luultu, vaan läntisempää perua, nähtävästi vendiläis-sorbilaista.
Suomessa on Schadewitz-suvun edustajia ollut etenkin Juvalla, mutta myös naapuripitäjissä Mikkelissä ja Joroisissa. Suvun omassa keskuudessa eläneen tarinan mukaan olisi kantaisä ollut upseeri, joka jonkin rikkeen takia siirtyi Puolan armeijasta Ruotsin armeijaan ja asettui sitten Savoon. Huhu väitti häntä aatelismieheksikin. Hänen jälkeläisensä ovat sitten eläneet pääasiassa maanviljelijöinä.
Prof. Harmaja kertoo yrittäneensä jo ensimmäisestä ylioppilaskesästään asti selvittää suvun alkuperää, mutta aluksi menestyksettä. Valtionarkistossa hänen onnistui löytää Schadewitz-nimi vain eräästä oikeudenpöytäkirjasta. Muuatta Schadewitziä oli syytetty siitä, että hän oli vetänyt tukasta renkiään Tarkiaista.
Leo Harmaja oli sitten saanut kuulla pergamentista, jolla Kustaa II Aadolf olisi v. 1613 lahjoittanut Schadewitz-nimiselle upseerille maatilan Juvalta. Muistitiedon mukaan tämä asiakirja oli tuhoutunut Torstilan hovin palossa Joroisissa. Mutta Suomen rykmenttien nimiluetteloissa vuodelta 1653 esiintyi korpraali Matias Skadewitz, jolla oli tila Juvan Kilpolassa.
Näihin tietoihin Leo Harmaja etsi Tukholmassa käydessään vahvistusta Ruotsin sota-arkistosta. Yritys tuntui toivottomalta, hän kertoo, sillä hänellä oli käytettävissään vain yksi päivä. Mutta jo ensimmäisen asiakirjapinkan ensimmäiseltä sivulta löytyi luettelo eversti Eric Pistolhielmin rykmentin upseereista, ja siinä mainittiin kornetti Matias Skadewitz; ilmeisesti sama entinen korpraali. Hänen nimensä - myöhemmin muodossa Schadewitz - esiintyi rykmentin papereissa vuodesta 1647 aina vuoteen 1676, jolloin hän vanhuuden takia erosi palveluksesta. Vuosien mittaan hänen hevostensa samoin kuin miekkojensakin luku oli kasvanut kahdesta kolmeen ja pistooliensa neljästä kuuteen.
V. 1671 Matias Schadewitz anoi alamaisimmin palkkasaataviaan, joista vielä suuri osa oli kruunun hallussa. Ruotsinkielinen kirjelmä oli osoitettu korkeasti jalosukuisille herroille valtamarskille ja Ruotsin valtakunnanneuvoston jäsenille sekä kuninkaalliselle sotakollegiolle. Nöyrimmästi pyysi anoja »armahtamaan vanhaa köyhää kruunun palvelijaa» ja suorittamaan hänen saatavansa.
Erottuaan palveluksesta Matias Schadewitz sai vuosieläkkeenä ensin viljaa kahdeksan tynnyriä sekä vuodesta 1688 alkaen rahaa 18 hopeataalaria. Hän kuoli v. 1692. Leski Carin Knuutintytär Hoffman anoi sitten eläkettä ja Juvan kirkkoherra Abrah. Brunnerus todisti, että hän oli »jalon ja miehekkään» puolisonsa jälkeen jäänyt suureen köyhyyteen. Pariskunnalla oli ainakin yksi poika Johan Schadewitz.
Matias Schadewitzin elämästä kertoo v. 1957 ilmestynyt Juvan historia lisäpiirteen. V. 1645 oli Juvalla ollut Matti Schadewitzin ja Matti Pekurisen välinen rajankäynti. »Katselmusmiehet väittivät, etteivät rajat olleet sinne päinkään, missä Pekurinen väitti niiden olevan.» Pekurinen ei tyytynyt katselmusmiesten päätökseen, mutta »luovutti hyvällä korpraali Schadewitzille hiukan maata».
Samoihin aikoihin kuin Matias Schadewitz eli Juvalla Svante Schadewitz, joka mahdollisesti oli edellisen veli; heidän sukulaisuuttaan ei ole saatu selvitetyksi. Hän oli palvellut furiirina eversti Odert Hastfehrin rykmentissä ja eronnut v. 1660. V. 1676 otti korpraali Svante Schadewitz viljeltäväkseen Kilpolan kylässä sijaitsevan talon, joka oli Putkisten suvun jälkeen jäänyt autioksi. Kilpolassa asuu Schadewitzejä edelleenkin. Niinpä Rantalan talo on pysynyt täydet 300 vuotta suvun hallussa.
Eräs haara Schadewitz-sukua oli 1800-luvun alussa muuttanut Kilpolan kylästä Remojärvelle. Sen kantaisä oli Abraham Matsinpoika Schadewitz, joka oli syntynyt v. 1793 Kilpolassa. Abraham Schadewitzin vaimo oli Anna Myryläin - kuten nimi kirkonkirjoissa esiintyy - eli Myyryläinen. Perhe viljeli Remojärven kylässä Pennan taloa. Lapsia oli useita, mm. Abram, syntynyt v. 1821, Gabriel, syntynyt v. 1825, ja Johan, syntynyt v. 1841. Näistä on Gabriel jättänyt jälkeensä joukon runoja, enimmäkseen kalevalamittaan kirjoitettuja. Näitä runoja on löytynyt hänen pojanpoikansa Leo Harmajan jäämistöstä. Ne kertovat alituisesta kamppailusta köyhyyttä ja karua luontoa vastaan ja sisältävät siten Gabriel Schadewitzin koko elämäntarinan.
GENOS: Yht.maisteri Kirsti Toppari: Espoo